Fysioterapeutti, hieroja, ortopedi, liikuntaterapeutti.

Onko sinulla jännittyneitä lihaksia, kärsitkö litteistä jaloista, onko sinulla niska- tai selkäkipuja? Kuka voi auttaa sinua? Valittavana on yhä enemmän vaihtoehtoja: fysioterapeutti, ortopedi, hieroja, personal trainer, liikuntaterapeutti. Ja nämä ovat vain joitakin niistä. Vai onko olemassa yhtä ainoaa ammattikuntaa, joka todennäköisesti auttaa kaikissa tapauksissa? Löydät vastaukset artikkelista.

Sisällysluettelo

Puolalaiset harrastavat urheilua vuosi vuodelta innokkaammin. Tämä tuo mukanaan parannusta puolalaisten yleiseen terveyteen, mutta myös lukuisia vammoja tai ylikuormituksia. Tästä syystä menemme yhä useammin oikean erikoislääkärin luo hakemaan apua. Jos emme oikein tiedä, kenen puoleen kääntyä, ja nykyään valinnanvaraa on todella paljon, voimme joutua käyntien maratoniin. Tämä ei varmasti tyydytä meitä eikä lompakkoamme.

Me tulemme kaikkien niiden avuksi, jotka haluaisivat auttaa itseään, mutta eivät tiedä, kenen luo mennä tietyn vaivan kanssa. Seuraavassa on lyhyt kuvaus kaikista ammateista, kunkin ammatin työn ominaispiirteet, tärkeimmät tiedot kyseisestä ammatista ja vinkkejä kyseisten ammattilaisten tuleville potilaille. Mitä eroja näiden ammattien välillä on?

Fysioterapeutti

Tämä on itsenäinen lääkärin ammatti. Fysioterapeutiksi pääsee suorittamalla fysioterapian erikoislääkärin 4-vuotisen jatkotutkinnon, maisterin tai kandidaatin tutkinnon fysikaalisen kuntoutuksen tai yleisen fysioterapian alalla. Ammatti tarjoaa hyvät mahdollisuudet jatkokoulutukseen, sillä fysioterapeutti voi suorittaa jopa kolme tutkintoa: tohtorin, tohtorin tutkinnon tai professorin tutkinnon.

Fysioterapeutti on yhä suositumpi ammatti. Tämä johtuu fyysisten vaivojemme moninaisuudesta ja kehotietoisuuden lisääntymisestä – yhä useammat ihmiset hakeutuvat fysioterapeutin luokse diagnoosin ja hoidon saamiseksi. Fysioterapeutti ei enää hoida ainoastaan tuki- ja liikuntaelimistöä, vaan myös neurologisten sairauksien – aivohalvausten, selkäydinvammojen, neurologisten kehityshäiriöiden, reumasairauksien ja sydän- ja jopa somaattisten ongelmien – kuntoutusta.

Mitä fysioterapeutti tarkalleen ottaen tekee ja mikä on hänen pätevyytensä? Fysioterapeutti tekee diagnostisen ja toiminnallisen tutkimuksen, jonka perusteella hän tarkistaa ongelman ja laatii fysioterapian toimintasuunnitelman. Se voi olla luonteeltaan lääkinnällistä kuntoutusta henkilöille, joilla on sairauksia ja häiriöitä yksittäisten tuki- ja liikuntaelinten toiminnassa, tai luonteeltaan ennaltaehkäisevää.

Lue myös:

Fysioterapeutti valmistelee, tarkistaa, muuttaa ja jatkaa fysioterapiaohjelmaa, joten hän ei ole vain diagnosoija, vaan ennen kaikkea – työskentelee kehossamme. Fysioterapeutille on ominaista työskennellä manuaalisesti painamalla esimerkiksi kipupisteitä, rentouttamalla ja stimuloimalla kudoksia, palauttamalla nivelten toimintaa tai työskentelemällä erilaisten fysioterapeuttisten laitteiden ja välineiden avulla.

Hyvä fysioterapeutti on myös kuntoutusharjoitusten tietosanakirja, jotka ovat tehokkain väline toimintakyvyn palauttamiseksi ja kivun poistamiseksi. Fysioterapeutti voi erikoisalastaan riippuen olla eri erikoisalojen asiantuntija, esimerkiksi selkärangan, polvi- ja olkanivelten, , nivelsiteiden ja jopa hermoston asiantuntija (jotkut fysioterapeutit työskentelevät vain hermoston parissa ja pääsevät sen kautta kivun lähteelle ja vähentävät sitä, palauttavat oikeat liikemallit ja hoitavat kehon ylikuormitettuja elimiä ja palauttavat kunnon).

Fysioterapeutin tulisi myös pitää fysioterapia-asiakirjoja ICF International Classification of Functioning, Disability and Health -luokituksen ja ICD-10 International Classification of Diseases and Health Problems -luokituksen ohjeiden mukaisesti.

Lue lisää:

Ortopedi

tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa ’suoraa’, ’oikeaa’. Alun perin lääkärit hoitivat lasten asentovirheitä, mutta ajan mittaan ala on laajentunut kattamaan myös aikuisten ja koko tuki- ja liikuntaelimistön, ei vain selkärangan, hoidon.

Ortopedia on lääketieteen erikoisala, joka keskittyy tuki- ja liikuntaelinten sairauksien, hankittujen tai synnynnäisten asentovirheiden sekä tulehdusten, infektioiden, kasvainten tai traumaperäisten vammojen ja vaurioiden diagnosointiin ja kirurgiseen ja konservatiiviseen hoitoon. Hoidettavat vauriot koskevat luustoa lukuun ottamatta kallon luita, nivelside- ja niveljärjestelmää sekä lihaksia, hermoja ja verisuonia. Ortopedin puoleen on käännyttävä vaikeissa ja monimutkaisissa tapauksissa, jotka edellyttävät kirurgista hoitoa, tai diagnoositarkoituksessa.

Nykyaikaisen ortopedian yleiset osastot ovat:

• degeneratiiviset muutokset
• tuki- ja liikuntaelinten kasvaimet
• luiden ja nivelten tulehdukset ja infektiot.
• neuromuskulaariset sairaudet
• ääreishermovauriot
• Rheumoortopedia
• steriilit luunekroosit ja osteokondroosit
• aineenvaihdunnalliset, hormonaaliset ja geneettisesti määräytyvät sairaudet
• ortopediset tarvikkeet, proteesit ja raaja-amputaatiot.
• patologiset ja väsymismurtumat

Puolan nykyaikaisen ortopedian kehitykseen vaikuttivat muun muassa Adam Gruca, Wiktor Dega, Ireneusz Wierzejewski ja Adolf Wojciechowski. Ensimmäinen ortopedinen klinikka perustettiin vuonna 1923 Poznańiin, ja Puolan ortopedinen ja traumatologinen yhdistys perustettiin samassa kaupungissa mutta viisi vuotta myöhemmin.

Hieroja

Tämä on hieronnan asiantuntija. Hierontatyyppejä ovat klassinen, urheiluhieronta, segmentaalinen, itämainen, balilainen, vedenalainen, manuaalinen, pistehieronta (akupainanta), thaihieronta, ayurvedinen, poikittaishieronta, kuivahieronta, eroottinen ja osteopaattinen hieronta.

Fysioterapian yhteydessä klassisen hieronnan ja terapeuttisen hieronnan merkitys on suurin. Klassinen hieronta koostuu Puolassa voimassa olevan terminologian mukaan kahdeksasta tekniikasta: silittäminen, hankaaminen, vaivaaminen, painaminen, taputtaminen, tärisyttäminen, levittäminen ja rullaaminen. Edellä mainittujen tekniikoiden noudattaminen on pakollista ja takaa hieronnan kaksi perusperiaatetta:

1. ärsykkeen asteittainen lisääminen
2. Kerrostamisperiaate, jossa siirrytään pehmeästi pinnallisesti vaikuttavista tekniikoista syvempiin kudoksiin vaikuttaviin tekniikoihin.

Lue:

Terapeuttinen hieronta on hieronta, joka perustuu manuaaliseen kosketukseen kivunlievityksen, verenkierron, hapensaannin, rentoutumisen ja muun muassa. Terapeuttisen hieronnan tekniikat ovat samat kuin klassisessa hieronnassa, mutta terapeuttiseen hierontaan voidaan yhdistää aromaterapiaa tai hydroterapiaa.

Terapeuttinen hieronta on myös yksi fysioterapeuttisista tekniikoista. Sitä käytetään lihasjäykkyyden ja -kipujen, migreenikipujen, nivelkipujen (esim. lumbosakraalinen kipu) ja muiden esimerkiksi stressin tai rasituksen aiheuttamien vaivojen lievittämiseen. Tyypillisesti terapeuttiseen hierontaan liittyy rentoutumista ja psykosomaattisen jännityksen lievittämistä. Hieronta on hyvä valinta regeneratiivisten ja paranemisprosessien nopeuttamiseen.

Lue myös:

Hieronta juontaa juurensa antiikin ajoilta – silloin se oli uskonnollisten rituaalien täydennys ja osa kansanlääkintää. Sen alkuperä voidaan jäljittää Intian ja Kiinan muinaisiin sivilisaatioihin.

1800-luvulla terapeuttinen hieronta kehittyi ruotsalaisen lääkärin Pere Henrik Lingin ansiosta – hän oli mukana kirjoittamassa ”ruotsalaista voimistelua”, joka perustui terapeuttiseen hierontaan. Toisaalta hieman myöhemmin hollantilainen lääkäri Johan Mezger kehitti alaa ja perusti klassisen hieronnan ammattikoulun.

Henkilökohtainen valmentaja

Henkilökohtainen valmentaja on henkilö, joka laatii yksilölliset harjoitussuunnitelmat ja valitsee harjoitukset asiakkaalle ja opettaa hänet suorittamaan ne oikein. Henkilökohtaisen valmentajan tehtävänä on myös motivoida ja antaa tukea ja neuvoja sekä seurata asiakkaan edistymistä ja muokata harjoituksia senhetkisen fyysisen kunnon mukaan. Personal trainerilla voi olla erilaisia tutkintoja ja pätevyyksiä. Nykyään personal trainerin käsite on kehittynyt huomattavasti, ja jo hänen käymänsä kurssi tai koulutus määrittää hänen pätevyytensä.

Personal trainerin tulisi tuntea hyvin tuki- ja liikuntaelimistön anatomia ja biologian perusteet, jotta hän voisi tehokkaasti havainnoida potilaan toimintaa ja valita harjoitukset sen mukaan.

Mielenkiintoista on, että vuodesta 2010 lähtien valmentajan ammatti ei enää edellytä mitään valtion sertifikaattia, kurssin suorittamista tai tiettyjen kriteerien täyttämistä. Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää tarkistaa mielipiteet personal trainerista ja tutustua hänen harjoitteluhistoriaansa ennen kuin aloittaa työskentelyn hänen kanssaan. Toisaalta personal trainer on ammatti, jonka voi oppia itse, ja jokaisen hyvän valmentajan tulisi jatkuvasti kouluttautua liikunnan, liikunnan ja fysiognomian alalla.

Henkilökohtainen valmentaja työskentelee yleensä kuntosaleilla tai urheilukeskuksissa, mutta käy myös niin, että valmentaja perustaa oman yrityksensä ja toteuttaa valmennusta omatoimisesti. Yleensä vuokratiloissa, kotona tai ulkona.

Lue lisää:

2000-luvulla on kehittynyt myös sellainen yritys kuin online-persoonallinen valmentaja – e-Personal Trainer. Se on tarkoitettu niille, joilla ei ole varaa yksilöopetukseen, joilla ei ole aikaa treenata tai jotka eivät pääse haluamansa valmentajan luokse paikan päälle. Nykyteknologian mahdollisuudet mahdollistavat ”live-harjoittelun” tai yksinkertaisesti yhteydenpidon valmentajaan, joka lähettää meille harjoitussuunnitelman ja me pidämme hänet ajan tasalla tuloksista lähettämällä videoita harjoituksista ja pitämällä harjoituspäiväkirjaa.

Fysioterapeutti

Liikuntaterapeutti eli lääkintaterapeutti on varmasti maamme urheilun tulevaisuus. Puolassa perustetaan yhä enemmän koulutuksia ja kouluja, jotka valmistavat kattavasti kouluttajia ammattiin, min. BlackRoll, AMICUS-keskus tai Kar-ryhmä. Tämä suuntaus tuli meille Yhdysvalloista, jossa liiketerapiamenetelmä kehitettiin.

Liiketerapeutti on enemmän kuin personal trainer ja vähemmän kuin fysioterapeutti. Liiketerapeutti haastattelee potilasta perusteellisesti vaivasta, vammasta tai tavoitteista, joiden vuoksi hän on lähestynyt häntä. Sen jälkeen hän arvioi liikkumistottumukset, tarkistaa mahdolliset asentovirheet ja liikelaajuudet sekä tuki- ja liikuntaelinten toiminnan.

Henkilökohtaisen valmentajan tapaan liikuntaneuvoja laatii potilaalle harjoitussuunnitelman ja valitsee hänelle sopivia harjoituksia jatkuvasti. Tarkoitus on kuitenkin erilainen kuin personal trainerin kanssa harjoittelussa. Liikuntaterapeutti käyttää harjoittelua toipumisen ja kuntoutumisen välineenä. Tämä on yhä suositumpi kuntoutusmuoto, ja kuten paitsi tieteelliset tutkimukset myös käytäntö osoittavat, se on tehokkain terapiamuoto. Siitä käytetään nimitystä – liiketerapia, ja yhä useammat klinikat ottavat tämän menetelmän käyttöön tiloissaan.

Lue myös:

Liikuntaterapeutilla on myös pätevyys manuaalisen terapian ja hieronnan perusvalmiudet, jotta hän voi vähentää tiettyä kiputilaa jatkuvasti liikunnan aikana. Hän on perehtynyt hyvin liikkeen anatomiaan, perusbiologiaan ja ihmiskehon fysiognomiaan. Jos hän työskentelee klinikalla, hän on jatkuvasti yhteydessä muihin asiantuntijoihin ja valitsee heidän avullaan sopivan hoitopolun. Terapeutti ohjaa potilasta asteittain toipumisen peräkkäisten polkujen läpi kuntoutuksesta voima- ja voimapainotteiseen harjoitteluun.

Liikuntaterapeuttia voidaan menestyksekkäästi lähestyä vamman kanssa, joka ei enää vaadi toipumista – tämä erottaa hänet ilmeisesti personal trainerista.